Ryhmämme
jäsenet: Ulla Koikkalainen, Lotta Ojanperä, Heidi Ylläsjärvi, Kati Sinivuori,
Annika Konttinen
Aloitimme
työskentelyn twiittiryhmämme kanssa kaikkien ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti
Haaga-Helian vähän turhankin aurinkoisella ja kuumalla terassilla 21.5.2014.
Ensimmäiset pari tuntia heittelimme ideoita siitä, mistä alkaisimme twiittailla
ja mikä olisi ”liikeideamme”. Keksittyämme sen aloimme haarukoida hyvää ja
kansainvälistä nimeä tilillemme. Syntyi Arctic Thrill. ”Dynamic
group of travel & leisure experts help you to find hidden travel pearls. Join the ride with us and get a taste of summer spirit
and best places to explore.”
Arctic Thrill
nostaa esille Suomen matkailun kätkettyjä ja tunnettujakin helmiä,
se seuraa ajankohtaisia asioita ja raportoi vapaa-ajanviettomahdollisuuksista.
Matkailu päätettiin ymmärtää laajasti eli myös erilaiset ilmiöt, maut, ajatukset
ja Suomen ulkopuoliset helmetkin saivat luvan lennättää twiittilintuamme. Tavoitteenamme
oli saada mahdollisimman paljon seuraajia.
Ryhmämme työskentely oli alusta alkaen innostunutta ja ihmetteleväistä.
Osalla meistä ei ollut mitään kokemusta twiittamisesta (allekirjoittanut mukaan
luettuna) eli osa aloitti a:sta. Joillakin oli jonkinlaista/enemmän kokemusta
ja he olivat lähestulkoon liekeissä tästä tehtävänannosta. Ja tässä tulikin esiin ensimmäinen
ryhmätyöskentelyn hyvä puoli; kokeneemmat jakoivat innostustaan ja osaamistaan
meille aloittelijoille, jotta pääsimme ryhmävauhtiin.
Siitä se
sitten alkoi. Kaiken matkaa osa meistä oli innokkaampia kuin toiset ja toisilta tuntui twiitattavaa
löytyvän kadehdittavan paljon. Mutta kaikki kantoivat kuitenkin kortensa
kekoon – kykyjensä ja intonsa mukaan. Tapasimme Google+:n Hangouts’ssa
maanantai-iltaisin sen jälkeen kun lapselliset olivat saaneet jälkikasvunsa
unten maille. Kävimme läpi Arctic Thrillin tilannetta ja suunnittelimme uusia
keinoja saada tilimme lentoon, mm. markkinointia omissa henkilökohtaisissa
facebook- ja twitter-yhteisöissämme. Kymmentä dollariamme emme edes harkinneet käyttävämme. Ehkä olisi pitänyt? Lisäksi viestittelimme jonkun verran
Google+.ssa muutenkin, mm. ongelmatilanteissa. Mitä pidemmälle etenimme, sitä
enemmän twiitailimme, retwiittailimme, etsimme hyviä seurattavia, laadimme
listoja jne. Ja tietenkin saimme kaiken aikaa uusia seuraajia, mikä kannusti
entistä aktiivisempaan twitteröintiin. Ihan kiva, kun mm. Sokos Hotellit, Levi ja
Fazer ovat kiinnostuneita löydöistämme.
Ongelmia työskentelyssä aiheuttivat lähinnä tekniset laitteet; esimerkiksi minun
Lumia520:ni ei suostunut luomaan listoja, eikä se kyllä onnistunut
läppärillänikään. On raivostuttavaa yrittää tehdä jotain, kun tietää miten se
tehdään, mutta kun ei vaan onnistu! Jos Alexander Stubbilla olisi käytössään
Lumiani, ei hänestä olisi koskaan voinut tulla niin aktiivista twittaajaa kuin
mitä hän on!!! Twiittailu siis vaatii
kunnon vehkeet - iPhone taitaa olla tässä lajissa ykkösvalinta.
Ryhmätyöskentelymme onnistui mielestäni hyvin ja olimme tyytyväisiä tulokseemme: 334 twiittausta ja 107 seuraajaa. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minunlaiseni anti-some-ihminen ei olisi onnistunut pääsemään julkaisukelpoisiin tuloksiin ilman ryhmän positiivista painostusta ja kunnioitettavaa kannustusta. Eli ryhmätyöskentely oli tässä tehtävässä ihan huippuasia, ja onnistumisen ja mielenkiinnon ylläpitämisen kannalta keskeistä. Arctic Thrill jää varmasti elämään, mutta omalla painollaan. Emme halua pettää
seuraajiemme luottamusta lopettamalla tiliämme tämän tehtävän päätyttyä. Ja toisaalta
Suomen suvi on niin täynnä kätkettyjä helmiä, että onhan ne jaettava muiden
kanssa!
Oppeja
matkan varrelta: Jos yritys haluaa hyödyntää twitteriä markkinoinnissaan,
vaatii se todellista panostusta ja resursseja. Jos homma jätetään yhden
henkilön tehtäväksi ”otona” eli sadan muun tehtävän ohessa hoidettavaksi, ei ole
syytä odottaa mitään tuloksia. Parhaiten homma onnistuu, jos yrityksessä on
mahdollisimman monta twiittaajaa, jolloin tekeminen on aktiivista ja ainakin
jossain määrin säännöllistä. Itsestäni opin (tai asia vahvistui), etten ole
edelleenkään some-ihminen. Jos työ vaatii, hyödynnän toki tätäkin
markkinointikeinoa, mutta henkilökohtaisessa elämässäni twitterlintu ei tule
visertelemään. Onneksi kuitenkin tiedän nyt, mikä twitter on ja kuinka se
toimii. 